Mitä ilmastoviestintä on?
Pohjoisamerikkalaisen Susanne Moserin (2016, 346) mukaan ilmastoviestintä on toimintaa, jolla pyritään nostamaan ilmastonmuutosta koskevaa tietoisuuden tasoa, sitouttamaan mukaan ilmastoimiin sekä rakentamaan tukea ilmastonmuutosta ja energiaa koskeville politiikkatoimille (Moser 2010; Moser 2016, 346). Ilmastoviestinnän monitieteisen tutkimusalan tavoitteena on rakentaa ymmärrystä ilmastoviestintäprosesseista ja ilmastoviestinnän käytännöistä (Moser 2016, 345–346).
Moserin määritelmää voidaan pitää yhtenä alan merkittävävimmistä, sillä hän on yksi kansainvälisen ilmastoviestintätutkimuksen tunnetuimmista tutkijoista. Muun muassa Corner ja Clark (2017, 12) viittaavat Moseriin ilmastoviestintätutkimuksen pioneerina ja Moser on yksi ilmastoviestinnän viitatuimpia tutkijoita kansainvälisesti. (Corner & Clark 2017, 12) Myös laajan katsauksen ilmastoviestinnän tutkimusalaan tehneet Markowitz ja Guckian (2018) määrittelevät artikkelissaan ilmastoviestinnän viittaamalla suoraan Moserin ilmastoviestinnän määritelmään (Markowitz & Guckian 2018, 35–36). Moser on kirjoittanut useita kokoavia ja koko tieteenalaa suuntaavia review-artikkeleita ilmastoviestintätieteen historiasta, nykytilanteesta ja tulevaisuudesta (esim. Moser 2010; Moser 2016).
Useissa tutkimuksissa on Moserin mukaan tuotu esille, kuinka läheskään samaa tulosta ei saada aikaiseksi pelkästään siirtämällä informaatiota ihmisille (Moser 2016, 352). Tehokkaassa ilmastoviestinnässä viestinnän tavoite sekä tieto valitusta yleisöstä ohjaavat sitä, millaisia viestintäkeinoja otetaan kulloinkin käyttöön (em., 360). Kun ilmastoviestinnässä on aiemmin uskottu tiedottamisen motivoivan toimintaa ja keskitytty tietoisuuden nostamiseen sekä ilmastotieteen selittämiseen laajoille yleisöille, nyt ilmastoviestinnän haasteena ovat Moserin (2016, 351) sanojen mukaan kyky ja keinot motivoida yleisöjä toimimaan. Tämä on johtanut motivaation ja ihmisen kykyjen sekä niiden häiriötekijöiden tutkimiseen. Pelkkien faktojen listaamisen tehottomuuden lisäksi on huomattu, että jopa kaikkein motivoituneimpien ihmisten on vaikeaa hahmottaa, miten heidän tulisi toimia ollakseen osa ongelman ratkaisua. Tämän vuoksi tutkimus on Moserin arvion mukaan alkanut suuntautua siihen, kuinka poistaa erilaisia esteitä ilmastotoiminnan tieltä. (Moser 2016, 351.)
Climate Outreach -organisaatiossa työskentelevät Corner ja Clark (2017) käyvät läpi laajasti ilmastoviestinnän tutkimusta kirjassa Talking climate. Climate Outreach on perustettu edistämään ilmastoviestintää käsittelevän tutkimuksen tulosten käyttöönottoa ilmastoviestinnän tekijöiden keskuudessa, ja se on muun muassa laatinut kansainväliselle ilmastopaneelille ilmastoviestintäoppaan (Climate Outreach, 2018). Cornerin ja Clarkin mukaan tutkijoita, viestijöitä, poliitikkoja, kampanjoitsijoita ja yhteisöjen johtajia on jo pitkään askarruttanut kysymys siitä, kuinka tehdä tehokasta ilmastoviestintää ja rakentaa kansalaisten sitoutumista ilmastotoimiin paljon kuluttavissa hiili-intensiivisissä länsimaissa. (Corner & Clark 2017)
Ilmastoviestinnässä on jumiuduttu ilmastoviestinnän tutkijoiden mukaan tilanteeseen, jossa ilmastoviestinnässä käytetyn tieteellisen tiedon faktapohjaisuuden oletetaan merkitsevän riittävän tehokasta viestintää. Tässä ilmastoviestinnän vaiheessa oletetaan tutkijoiden mukaan virheellisesti yleisön korkean tietotason tarkoittavan sitä, että he muuttavat käyttäytymistään ilmaston kannalta kestävämmäksi. Tästä ajattelumallista olisi tutkijoiden mukaan kehityttävä viestijöinä seuraavaan vaiheeseen, jossa viestinnän suunnittelua ohjaisivat tehokkaan viestinnän peruspilarit, kuten viestinnän kohderyhmää koskeva tieto. (Nerlich, Koteyko ja Brown 2010 99–100; Moser 2016, 351; ecoAmerica 2014, 2)
Myös Nerlich ym. korostavat, että ilmastoviestijöiden tulisi tehdä enemmän kuin vain rohkaista rationaalista kansalaisten sitoutumista ilmastonhillintään. Viestijöiden tulisi tehdä ilmiön ratkaisemisesta ihmisille houkuttelevaa, kiinnostavaa ja merkityksellistä. He osoittavat, että monien tutkimusten mukaan ilmastoviestijöiden tulisi sitouttaa kansalaisia ymmärryksen, tunteen ja käyttäytymisen kautta. Heidän mukaansa tämä on myös syy ilmastoviestinnän yleiseen epäonnistumiseen: viestinnän suunnittelussa ei oteta huomioon kohdeyleisöjen arvoja, tunteita ja asenteita. Paremman tai määrällisesti laajemman informaation tarjoaminen ei siis riitä tehokkaan (tiedostamiseen ja sitoutumiseen johtavan) viestinnän aineksiksi. (Nerlich ym. 2010, 100.)
Ilmastoviestinnän tutkimuskenttä on kasvanut kansainvälisellä tasolla kuluneen vuosikymmenen aikana mittavaksi ja kenttä on ehtinyt tuottaa merkittävän määrän suosituksia ilmastoviestinnän suunnittelua ja toteutusta varten. Jäljessä olevaan kuvaan on koottu muutamia näistä suosituksista.
Lähteet
Center for Research on Environmental Decisions and ecoAmerica. (2014). Connecting on Climate: A Guide to Effective Climate Change Communication. New York and Washington, D.C. Saatavilla www-muodossa: https://ecoamerica.org/wp-content/uploads/2014/12/ecoAmerica- CRED-2014-Connecting-on-Climate.pdf
Corner, A., Shaw, C. and Clarke, J. (2018). Principles for effective communication and public engagement on climate change: A Handbook for IPCC authors. Oxford: Climate Outreach.
Moser, S.C. (2010). History, challenges, process and future directions. Wiley Interdisciplinary Reviews – Climate Change 1(1): 31-53.
Moser, S. (2016). Reflections on climate change communication research and practice in the second decade of the 21st century: what more is there to say? WIREs Climate Change. [online Apr 5 2016] 7:345–369. doi: 10.1002/wcc.403
Nerlich, B., Koteyko, N. and Brown, B. (2010). Theory and language of climate change communication. WIREs Climate Change. [online Dec 22 2009] https://doi.org/10.1002/wcc.2.
Pulkka, A 2021. Ilmastoviestintä teoriassa ja käytännössä Kytkökset ilmastoviestinnän tutkimuksen ja Suomessa toteutettavan ilmastoviestinnän välillä. Pro Gradu -tutkielma.
Pulkka, A. 2021. Kuvan lähde: Ilmastoviestintä kunnissa -opas. Kuntaliitto
