Ilmastoviestinnän merkitys yhteiskunnassa
Ilmastoviestinnällä on useiden alan tutkijoiden mukaan merkittävä ja kasvava rooli ilmastonmuutoksen vaatiman yhteiskunnallisen kestävyysmurroksen tuottamisessa (Moser 2016; Corner& Clark 2017; ecoAmerica 2014, 2). Ilmastonmuutos ei ole ilmastoviestinnän suosituksia laajasti käsittelevän, tutkijoiden julkaiseman viestintäoppaan mukaan eristyksissä oleva ongelma (ecoAmerica 2014, 2). Ilmastonmuutoksen vaikutukset ulottuvat oppaan kirjoittajien mukaan talouteen, kansanterveyteen, psykologiseen hyvinvointiin, maatalouteen ja kansalliseen turvallisuuteen. Lisäksi ilmastonmuutoksella voi olla useita positiivisia seurauksia, kuten ilmastoystävällisten elämäntapojen terveyshyödyt, yhteisöllisyyden lisääntyminen ja uudet mahdollisuudet taloudelle. Oppaan mukaan ilmastoviestinnän yhteiskunnallista merkitystä ei voida ohittaa, sillä ilmastoviestinnällä on tärkeä rooli ilmastonmuutoksen vaatimien kiireellisten politiikkatoimien saattamisella maaliin. (ecoAmerica 2014, 2). Tehokkaalla ilmastoviestinnällä voidaan tehdä vahvaa ilmastopolitiikkaa vastustavien taloudellisten ja poliittisten voimien toimista hankalampaa. (ecoAmerica 2014, 2).
Myös Corner ja Clark (2017) päätyvät siihen, että ilmastoviestinnällä on merkittävä rooli vahvan ilmastopolitiikan edellytyksenä toimivan ihmisten sitoutumisen ja tuen rakentamisessa. He käsittelevät kysymystä siitä, eikö olisi vain helpompaa jättää ihmisten sitouttaminen välistä ja hypätä suoraan teknisiin ratkaisuihin ilmastopolitiikassa. Viittaamalla Whitmarshiin ym. (2011) ja Spurlingiin ym. (2013) Corner ja Clark korostavat, että työtä, jota ihmisten sitouttaminen vaatii, ei voida ohittaa vetoamalla esimerkiksi ilmastotoimien kiireellisyyteen, sillä todellisuudessa kansalaisten asenteet ja toimintatavat ovat lähes aina keskeisessä roolissa poliittisissa ja teknologisissa päätöksissä. Demokraattisissa valtioissa hallitukset eivät merkittävästi heidän mukaansa kulje kansalaismielipidettä edellä ja tarkasti suunnitellut politiikkatoimet eivät menesty, jos niiden toteuttamisessa ei olla osattu huomioida ihmisten reaktioita toimiin. (Corner & Clark 2017, 4–11.)
Vasta sitten, kun ilmastopolitiikan syyt on kollektiivisesti sisäistetty yhteiskunnassa, on vahvoilla ilmastopoliittisilla toimilla tarpeeksi jalansijaa voidakseen menestyä muuttuvissakin poliittisissa tilanteissa. (Corner & Clark 2017, 4–11) Ilmastoviestintätutkimuksen kenttää laajasti julkaisuissaan kartoittaneen Moserin (2016, 360-361) mukaan ilmastoviestinnän rooli nopeasti muuttuvassa maailmassa ei ole pelkästään olla sivusta tarkkailija tai monimutkaisten viestintäprosessien ymmärtäjä ja selittäjä. Moserin mukaan ilmastoviestinnän tutkimuksen piirissä vallitseva intohimo asioihin vaikuttamiseen ulottuu tätä pidemmälle. Hänen mukaansa ilmastoviestinnän tutkimus itsessään kertoo alan tutkijoille, ettei pelkällä tieteellä voida ratkaista ilmastonmuutoksen esittämiä haasteita. Hän viittaa Moseriin (2013) Doyleen (2011) kirjoittaessaan, että ilmastoviestinnän tulisi pyrkiä kulkemaan kerronnalliseen, tulkitsevaan ja mietiskelevään suuntaan:
”Mahdollistamalla, peilaamalla ja fasilitoimalla ihmiskunnan historian mahdollisesti suurinta yhteiskunnallista murrosta ilmastoviestinnällä vaikuttaisi olevan vielä paljon vaativampi rooli kuin mitä olemme tähän mennessä suostuneet ottamaan vastaan. Vastaaminen tähän tarpeeseen tulee muuttamaan tutkimusaiheitamme, lähestymistapojamme ja kumppaneitamme niin tutkimuksen kuin käytännönkin osalta. On tullut aika punnita näitä syvällisempiä kysymyksiä ja haastaa itsemme pohtimaan sitä, mitä tuo yhteiskunnallinen murros vaatii meiltä kompetenssin, resurssien, institutionaalisen tuen ja keskinäisen kommunikaatiomme kannalta.” (Moser 2016, 361)
Susanne Moser (2016, 355–361) keskittyy useissa julkaisuissaan juuri edellä olevan kaltaiseen ilmastoviestinnän tutkimuskentän tulevaisuuden visiointiin ja arvokeskusteluun. Hän korostaa julkaisuissaan niin ilmastoviestinnän tutkijoiden, tekijöiden kuin ilmastoviestinnän resursoinnista vastaavienkin vastuuta. Ilman kunnollisia resursseja ilmastoviestinnän tekijöillä ei ole mahdollisuutta tutustua ilmastoviestinnän tutkimukseen ja soveltaa niitä työssään. Merkittäviä lisäresursseja vaativat Moserin mukaan myös sekä ilmastoviestinnän tutkimus että tutkimuksen popularisointi. (Moser 2016, 355–361.)
Lähteet
Center for Research on Environmental Decisions and ecoAmerica. (2014). Connecting on Climate: A Guide to Effective Climate Change Communication. New York and Washington, D.C. Saatavilla www-muodossa: https://ecoamerica.org/wp-content/uploads/2014/12/ecoAmerica- CRED-2014-Connecting-on-Climate.pdf
Corner, A., Shaw, C. and Clarke, J. (2018). Principles for effective communication and public engagement on climate change: A Handbook for IPCC authors. Oxford: Climate Outreach.
Moser, S. (2016). Reflections on climate change communication research and practice in the second decade of the 21st century: what more is there to say? WIREs Climate Change. [online Apr 5 2016] 7:345–369. doi: 10.1002/wcc.403
Nerlich, B., Koteyko, N. and Brown, B. (2010). Theory and language of climate change communication. WIREs Climate Change. [online Dec 22 2009] https://doi.org/10.1002/wcc.2.
Pulkka, A 2021. Ilmastoviestintä teoriassa ja käytännössä. Kytkökset ilmastoviestinnän tutkimuksen ja Suomessa toteutettavan ilmastoviestinnän välillä. Pro Gradu -tutkielma.
